keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

LAULU SADEPÄIVÄN VARALLE

Me käyttäydymme niin kuin mukavuudet ja ylellisyys olisivat elämän päätarpeita, vaikka onnellisiksi tullaksemme tarvitsemme vain jotakin mistä innostua.
— Charles Kingsley

hurmaava yksityiskohta veljeni kodista :)
kuva: Annieveliina Photography

Tänään on kesäkuun ensimmäinen keskiviikko. Pitkin päivää olen unohtunut unelmoimaan, miettinyt tavallista enemmän tulevaa ja kaikkia niitä asioita, jotka saavat sydämeni pamppailemaan holtittomana. Vuoroin on tuntunut hyvältä ja vuoroin keskivartalon yläpuolelta on puristanut voimakkaasti.

Haluan tämän olevan unelmieni kesä. Haluan päästää irti siitä ajatuksesta, etteivät unelmat käy toteen. Haluan nähdä omat unelmani sellaisina, joihin voin loikata sisään ja samalla nauttia nähtävyyksistä niiden lähellä.

Oma blogi on yksi pitkäaikaisimmasta haaveistani. 
Havaitsin viime kuussa, että innostuminen on sukua onnellisuudelle. Se on olennaisempaa kuin onnistuminen, ehkä jopa tärkeämpää kuin onnellisuus itsessään. Innostuminen sytyttää ihmiseen ainutlaatuisen palon, sydämessä asti sykkii sielun ilo.

Unelmien kesänä saa ja pitää innostua. Tahdon oppia innostumaan itsestäni ja oman elämäni huippukohdista. Niitä on aivan valtavasti, eniten näissä tällaisissa hetkissä, joita vietän ilta-auringon kyläillessä olohuoneessani. Rakastun kesään ja loputtomiin iltoihin, kerään sydämeeni kiinni kaiken tarpeellisen.

Kesä on alkanut. Eräs haaveistani on virallisesti olemassa tänään, kirjaimia toisensa jälkeen muodostamassa helminauhaa talven varalle. Tervetuloa tähän maailmaan, anileonian punainen kynä.


Jaksakaa innostua ja olkaa onnellisia.


PS. Kaikki kiitos ja kunnia blogin ulkoasusta kuuluu rakkaalle Annieveliinalleni.  

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos rakas Emilia! <3 Hurjia kuulumisia, jes - harmi, ettet ehdi tänne Jyväskylään. :) Kaikkea parasta matkaan, oot niin super! :*

      Poista