TYTTÖ SÄ LIIDAAT

Tunnistat aina todellisen ystävän;
kun olet tehnyt itsesi naurettavaksi, hän ei luule sitä sinun pysyväksi olotilaksesi.

— Laurence J. Peter

Vietin tänä vuonna niin ihanan juhannuksen, että hymy on yhä korvissa asti. Voisin vaan jäädä paikoilleni silmät kiinni ja nauttia tästä kuplivasta onnellisuudesta loputtomiin. Ah!
Suurimman osan vapaa-ajastani vietän musiikkitapahtumissa. Moni kysyy, miten jaksan kuunnella ilta toisensa jälkeen samat biisit tai miten ihmeessä saan rahat riittämään. Jos kysyjät tietäisivät sen energian, minkä tapahtumista saan tai näkisivät sen hurjan leveän hymyn kasvoillani, he tuskin enää ihmettelisivät. Musiikin ympäröimänä olen onnellisimmillani.

Teen ensimmäisenä postauksen torstaista!

<3 Katariina - maailmn ihanin vauhtitoveri 

Rakas ystäväni saapui torstaina aamubussilla luokseni. Meillä on hauska tapa - juuri ennen halausta alkaa aina naurattaa! Ehkä tuntuu vaan niin hyvältä nähdä pitkästä aikaa. Tällä kertaa aikaa ei edes ollut ehtinyt kulua kovin kauaa, alle kaksi viikkoa. :) Vaihdoimme luonani kuulumiset, kävimme ostamassa eväitä ja menimme ravintolaan syömään, teimme soittolistaa automatkaa varten ja laittauduimme. Lähdimme puoli viiden aikaan kohti Himosta. Ulkona satoi hulluna, mutta matkan edetessä keli selkeytyi. Olin aivan innoissani!

Olen luonteeltani sellainen, etten siedä myöhästelyä. Se ei johda täsmällisyyteen, vaan siihen, että olen aina kaikkialla liian ajoissa. Katariina on jo tottunut, mutta kyllä neiti naureskeli ja pudisteli neuvottomana päätään, kun me taas seistiin sateisessa säässä tyhjillä porteilla sisäänpääsyä odotellen... Kaiken lisäksi kohdalle osui tarkka järkkäri, ja veimme osan tavaroista narikkaan säilöön. Sitten kiireesti lavan eteen odottamaan Raappanaa ja Puppa J:tä.

Oli mukava katsella, kun Kata fiilisteli sateessa aivan kuten minäkin. Aiemmin olin vitsaillut, että tulisin kuulemaan tuhat kertaa kommenttia huonosta säästä (rakkaudella, naama!) mutta hauskaa näytti siitä huolimatta olevan kummallakin. Hymyilimme valloittavimpia hymyjämme ja ihastelimme Puppa J:n housuja. Ne, jos mitkä olivat hienot!
 

<3 naama!

"Sä oot tossa vähän etualalla. Annas mä otan välillä."
#selfie 

Lisää paljastuksia: jos pidän jostain, pidän täysillä ja ehdoitta. Se taas johtaa siihen, että olen ihan hermoheikkona ja pelkään huolellisten suunnitelmieni puolesta. Kata rauhoitteli katoksen alla sateen suojassa, että varmasti ehditään eturiviin katsomaan Jukka Poikaa. Silti kuikuilin lavan suuntaan kuin strutsi ja olin kuulevinani ystäväni syvät huokaukset. Hyvin ehdittiin! Oli todella onnistunut keikka, vaikka iltapäivälehdistä sainkin lukea väritettyä tarinaa. Väkeä oli vähän, mutta tunnelma oli onnellinen. Näimme pitkästä aikaa maailman ihanimmat Sound Explosion Bandin pojat, ja jo pelkästään se saa minut hymisemään. <3_<3 Viimeisten tahtien kajahtaessa olin varma, että tyytyväisyydestä voi haljeta. 30 ihanaa Jukka Pojan täyttämää iltaa elettynä...

Illan kruunasi Antti Tuisku. Peto oli irti, ja lauloimme mukana väsyneinä, mutta varsin iloisina. Joskus Tuiskun uran alkuaikoina olin suuri fani. Keikan aikana muistot tulvahtelivat mieleen. Siinä on kyllä niiiin suloinen mies! Anttiin on tullut vuosien myötä valtavasti särmää.

Viimeisen esiintyjän skippasimme kokonaan ja odottelimme taksia sisätiloissa syöden irtokarkkeja ja pähkinöitä. Oli jotenkin huvittavaa, kuinka väsyneitä olimme kumpikin. Kata oli ollut edellisiltana ulkona ja reissannut sitten aamulla aikaisin luokseni, minä taas olin valvonut kipujen takia edellisyönä. Se läheisimmissä ystävissä on parasta, ettei haittaa yhtään olla väsynyt! Minusta ainakin tuntui, että suolapähkinöiden syöminen hotellin aulassa oli paras mahdollinen päätös pitkälle päivälle, pääosin siksi, koska tein sen juuri naaman kanssa.

Torstaina kiitin elämästä, kesästä, musiikista ja irtokarkeista. Ennen kaikkea kiitin ystävyydestä enkä ihan kenestä tahansa, vaan juuri tuosta maailman parhaasta hattuhyypästä upeine kiharoineen. Hän oli se, joka hyppäsi 1.16 lähtevään bussiin autiossa Jämsän yössä ehtiäkseen aamuksi taas töihin.

Onko teillä elämässänne tuollaisia ystäviä?